|Viimeista viedaan kaverit

Heipparallaa!

Nyt eletaan viimeisia paivia Kisumussa. On hyvastelty lemppariravintolat ja -paikat seka pidettiin laksiaiset joihin osallistui myos paikalliset tuttavamme:) Ollaan myos hemmoteltu itseamme loman alussa hieronnalla ja manikyyrilla. On aika erikoiset fiilikset, tuntuu kun olisi lahdossa jo kotiin eika lomailemaan 2 viikoksi. Osa tytoista on aloittanut jo pakkaamisen, mutta tapojani muuttamatta aloitan pakkaamisen vikana iltana..

Suomeen tulo pelottaa ja jannittaa mutta kylla sita pikkuisen odottaakin... Toivotaan vaan etta paastaan tulemaan sitten ajallaan kun kuulemma tulivuoret taas tupruttaa savua.

Mutta kaikesta huolimatta on kylla niin mahtava reissu takana, kiitos siita kuuluu ihanille likoille, jotka teki tasta reissusta parhaimman ikina!!!! <3

Vointeja ja haleja, pian nahdaan

Ida
ps.En usko etta kayn mombasassa netissa, joten kirjoittelen kuulumisia viimeistaan Suomesta ja lisailen paaaaljon valokuvia.

Loisketta ja Loikkia

On kyllä niin UPEA viikko takana ettette uskokaan!!!  Alkuviikosta vietiin kirurgiselle osastolle monta pussia sairaalatarvikkeita (mm. hanskoja, käsidesiä, i.v- tarvikkeita, ruiskuja neuloja, kirurgin takkeja jne) lahjoituksena, olivat kovin ilahtuneita ja onnellisia asiasta.

Torstaina matkustettiin Ugandaan. Bussi oli hieno, siellä oli taulutv ja isot istuimet, jotka todettiin hyväksi pehmusteeksi erittäin kuoppaisela tiellä!! Takamus nousi isoimmissa pompuissa puolimetriä ilmaan, ei oikein nukuttu siinä kyydissä. Kisumusta Jinjaan, matka kesti n. kuuden tunnin ajan. Ugandassa oli paljon köyhää asutusta, savi/lantamajoja joka puolella tietä.

Jinjassa päästiin Adrifi-matkatoimiston kyydillä majapaikkaan. Ihailtiin upeita maisemia, olimmehan sentään Niilin varrella!!!!! Kaikkialla oli vehreää ja koski kuohui, tuntui aivan paratiisilta! Illalla syötiin ja mentiin aikaseen nukkumaan. Aamulla olikin suuri koetus edessä, nimittäin KOSKENLASKUA NIILILLÄ!! Melomista oli 30 kilometriä. Meitä oli 7 likkaa isossa kumiveneessä ja saatiin oppaaksi paikallinen lihaskimppu;) Veneessä koettiin ilon ja kauhun hetkiä… Isoimmissa kuohuissa vene kaatui ja jäit sinne alle räpiköimään, valoa ei näkynyt lähimaillakaan, niin pakokauhuhan siitä meinaa tulla. Sitten kun pääset pintaan, haukot happea viimeisillä voimillasi, niin seuraavan aallon kuohut ryöppyävät suoraan avoimeen suumonttuun. :D Mutta voi että, minä nautin, oli niiin huippua! Hiljaisemmissa virtauksissa saimme uida vapaasti, pieni virta vaan kuljetti mukanaan… Loppupuolella matkaa mietin kyllä kaksi kertaa, että uskallanko enää uida koskessa, koska matkan aikana meitä vastaan uiskenteli myrkyllinen käärme, eikun melomaan äkkiä karkuun, ettei se pääsisi veneen sisälle. Koko päivä menikin Niilillä meloessa, voimat alkoi olla jo aika lopuillaan, taisteltuamme isoimpia kuohuja vastaan, mutta oli sen arvoista! Illalla katsottiin video, joka oli kuvattu matkan aikana, saatiin hyvät naurut ja muistot upeista maisemista ja tunnelmista!

Aamulla taas herätys aikaiseen, nimittäin oli BENJI-HYPYN VUORO!!! Voi jestas, kaikkeen sitä minäkin lähden mukaan! Tiputus oli 44 metriä, Niilin yläpuolella. Ensiksi oli punnitus, vaa´an tulokset merkattiin isolla mustalla tussilla käteen, eipähän jäänyt kenellekään arvailujen varaan paljonko likat painoi. :D Köydet tuli vain nilkkojen ympärille ja opas neuvoi että täytyy hypähtää/sukeltaa reunan ylitse. Minua ei kovinkaan jännittänyt siellä ylhäällä, mutta siinä reunalla seisoessa kaikki ohjeet unohtui, niin enkös minä onnistunut hyppäämään suorilta jaloilta alas, niin retkahdin sitten puolivälissä matkaa väärinpäin. :D Hyppääminen ei sattunut yhtään ja olihan se nyt siistiä!!!

Ei sitä voi sanoa muuta kuin oli ihan mahtava ja erilainen vappu kuin yleensä!!! Nautin täysin rinnoin. :D

Lauantaina matka jatkui moottoripyörillä kohti keskustaa ja taas sai pelätä niin helkkaristi, tiet olivat ihan kuoppaisia ja mutaisia sekä liikenne pörräsi tiellä. Hengissä selvittymme matka jatkui kohti Kampalaa, Ugandan pääkaupunkia. Menimme sinne Matatulla, matka maksoi onnettomat 2 euroa, vaikka se kestikin reilu 2 tuntia. Kampalassa meillä oli muutama tunti aikaa shoppailla ja syödä, tässä ajassa kerkesi huomata että Kampala oli aika järjestelmällinen ja melko länsimaalinen kaupunki. Etsittiin sitten bussiasema ja lähdettiin yöbussilla kotiin.

Ensiviikko onkin viimeinen täällä Kisumussa, tarkoituksena mennä leikkaussaliin oppimaan ja etsimään viimeisiä tuliaisia, unohtamatta tiukkaa auringon ottoa! Aika menee turhankin nopeasti, mutta täytyy ottaa ilo irti viimeisistä hetkistä täällä!

Heippudei!